Matkakertomus Lähetysavun matkalta Viroon ja Latviaan, keväällä 2024. To 2.5. lähdimme aamulla Pomarkusta kohti Viroa. Ylitimme Suomenlahden Eckeröllä.Tallinnaan saapuessamme jatkoimme samantien matkaa kohti Viljandia, jossa yövyimme ensimmäisen yön hotelli Centrumissa.

Pe 3.5. aamulla meillä oli traktaattien torijakelua Viljandin torilla. Siellä myös Extempore-kuoromme lauloi harmonikan, kitaran ja klarinetin säestyksellä hengellisiä lauluja vironkielellä.

Viljandista jatkoimme matkaa Latviaa kohti, pysähdyimme vielä paikkakunnalla nimeltä Karksi-Nuia. Ennen Latvian Valkaa oli Latvian puolella yksi traktaattien jakelupaikka: Rujiena.

Meitä oli ensikertalaisia mukana näissä Lähetysavun evankeliuminlevitysmatkoilla, ja ehkä opimme jatkuvasti lisää, kun matkaa jatkettiin. Opimme esimerkiksi sen, että on hyvä rukoilla johdatusta jakoon, ja siihen, että osaa oikeilla sanoilla ja myös oikealla asenteella tarjota evankeliumin kallista sanomaa eteenpäin.

Valka oli mielenkiintoinen paikka. Se on sitä jo siksikin, kun se on tavallaan kaksoiskaupunki; toinen puoli Valkaa kuuluu Virolle; kaksi kaupunkia toisissaan kiinni. Olimme siellä levittämässä sanaa vain toista tuntia, olisi ehkä saanut olla pidempäänkin, mutta saimme aika paljon sinä aikana jaettua, erityisesti kerrostaloihin mihin pääsi sisään. Sieltä sitten lähdimme ajelemaan Tartoa kohti. Siellä majoitumme hotelli Tartuun, jossa yövyimme kaksi yötä. Yöpymispaikat, niin Viljandissa kuin Tartossakin, olivat tasokkaita. Tarto on kaunis yliopistokaupunki. Se on Viron toiseksi suurin kaupunki, jossa asuu liki 100 000 asukasta. Se tuo asukasmäärältään mieleen Niiniven suuren kaupungin, jossa Joona julisti Jumalan sanaa kolme päivä. Me saimme julistaa vähän toista päivää, mutta meitä olikin enemmän, parisenkymmentä matkalaista.

La 4.5. Vierailtiin Kanepissa ja Otepäällä. Kanepissa oli hyvä vastaanotto vanhainkodissa, missä saatiin käydä. Otepäässä keskusaukiolla ryhmämme lauloi ja jaettiin sanaa. Tarton Lastensuojeluliitossa pidettiin hengellinen kokous, jossa matkalaisillamme oli todistuspuheenvuoroja. Tulkkina oli Kersti Lamp, joka on Suomessa asunut aikoinaan miehensä kanssa, toimien kanttorina. Nytkin hän toimi säestäjänä ryhmällemme omien säestäjiemme lisäksi. Lastensuojeluliittoon jätettiin myös avustustavaraa, mitä oli varattu mukaan.

Osa ryhmästämme jäi jakamaan evankeliumia Tartoon koko päiväksi. Myös itse jäin jakotiimimme kanssa. Se päivä oli kyllä ikimuistettava. Oli kaunis, kesäinen päivä, ja ihmisiä oli liikkeellä joukottain, sillä Tarto on valittu vuoden 2024 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, ja siellä oli juuri sinä päivänä joku suuremman luokan juhlallisuus menossa. Onneksi olimme varanneet jaettavaa mukaan linja-autosta melko lailla, sillä sitä meni hyvin eteenpäin. Ihmiset olivat avoimia, ja ottivat jakamamme sanan vastaan, eivätkä olleet heittäneet lehtisiä pois jälkeenpäinkään, päinvastoin, jotkut tulivat pyytämään lisää, ja joku poika sanoi toisille pojille, että ”Mina ainakin tahan taivasse”! Kun illalla oltiin palaamassa hotellille, liikennevaloihin pysähtyneenä oli rinnallani pyörän kanssa nuorehko nainen. Annoin hänelle traktaatin. Hän sanoi (suomennettuna) Voi, minä olen uskovainen. Hän kysyi, että puhuuko hän minulle englantia vai viroa. Sanoin, että viroa, kun olen suomalainen. Hän kertoi: ”Sain suomalaiselta traktaatin ja kaksi vuotta sitten tulin sen kautta uskoon! Olen niin kiitollinen”. Sitten hän liikuttui ja halasi minua. Kiitin Herraa ja lupasin kertoa terveiset. Työ ei ole ollut turhaa. Toinen kylvää sanan, toinen on sen korjaaja. Sana kehoittaakin: ”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa” (1. Kor. 15:58).

Paluumatkalle lähdimme su 5.5. Tallinnaa kohti, josta taas Eckeröllä Suomeen. Matka oli ollut hyvin antoisa ja Herran siunaama. Tiedämme, että vaikka painetun sanan jakajat palaavat kotiinsa, jää rukoillen jaettu ilosanoma tekemään hiljaista työtään ihmisten sydämissä. Jeesus sanoo: ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.” (Joh 9:4) Vielä on työn aika.

Matkasta jäi kiitollinen mieli. Kiitos myös matkatovereille ja erityisesti hyvälle ja pitkämieliselle kuljettajallemme. Tämän matkakertomuksen on ylöskirjannut Seija Lähteenmäki.