Yhteystiedot

Lähetysapu ry
Vanhatie 19 29630 Pomarkku
Puh. 044 - 552 7210
lahetysapu(at)gmail.com

Lähetyskoti
Vanhatie 19 29630 Pomarkku
Puh. 02 - 541 1111
Avoinna:
ma, ke, to, pe 10 - 17

Lähetystori
Vanhatie 32 29630 Pomarkku
Puh. 02 - 541 1811
Avoinna:
Ma, ke ja pe 10 - 17.30

UNTO HELIN SAI TAIVASKUTSUN

20200522-etusivu1.jpg

Unto Helin, diakoni, toiminnanjohtaja ja Lähetysavun puheenjohtaja sai taivaskutsun 15.4. Hän syntyi Loimaalla 10.5.1940 evakkoperheeseen. Hänen 80-vuotispäiviään suunniteltiin, tuli kuitenkin surun aika. Unto eli täyden ja työteliään elämän ollen siunauksen välittäjänä täällä Suomessa ja myös lähialueilla. Vielä viimeisinä päivinään hän vielä muistutti, miten tärkeä asia on viedä evankeliumia eteenpäin ”ettei keneltäkään peittyisi, miksi Karitsa on kuollut ristillä”.

Vanhemmat Hilja ja Kaarlo joutuivat lapsineen lähtemään kahteenkin otteeseen evakkomatkalle Muolaalta, Telkkelän kylästä asettuen lopulta Somerolle, Kimalan kylään, minne isä Kaarlo rakensi jo kolmannen kodin perheelle.

Työtä oli paljon, metsätöissä, heinäpellolla ja navettatöissä usein aamulla ennen kouluun lähtöä sekä myös illalla. Unto kertoi, että isä antoi neuvon, että työtä tulee tehdä niin kauan, kun peukalon vielä näkee. Tämä sama uurastus näkyi Untonkin toiminnassa. Hän oli aina innokas Herran työssä yhdessä Irma-puolisonsa kanssa.

Maalaistalon työt kuitenkin ajan mittaan vaihtuivat opintoihin Muurlan kansanopistoon, Karkun kansankorkeakouluun ja Järvenpään seurakuntaopistoon diakonikoulutukseen. Karkussa Unto tapasi tulevan puolisonsa Irma Raipalan.

Unto kertoi, että välillä hän haaveili hortonomin ammatista, mutta kirkkoherra Lauri Mustajoen Kyllikki-puoliso sai nuoren miehen innostumaan ja käymään tutustumassa Siunaukselan lastenkotiin, jossa tarvittiin lasten ja nuorten kasvatukseen sopivaa henkilöä. Tämä aika olikin Unton elämässä suuntaa-antava. Paljon kärsineet lapset ja nuoret valloittivat Unton sydämen.

Valmistumisensa jälkeen Unto sai diakoni- ja nuoriso-ohjaajan viran Noormarkun seurakunnassa. Tuona aikana hän koki voimakkaan uskoontulemisen. Tähän vaikutti saamansa hengellinen traktaatti. Hän polvistui eräänä iltana tultuaan ravintolaillasta sänkynsä viereen ja lupasi elämänsä Jeesukselle. Lupasi, että nyt Herra saisi tehdä hänen elämällään, mitä tahtoo.

Untolle tuli nyt hätä hukkuvista sieluista. Pian seurakunnan rippikoulunuoretkin kuulivat, että diakoni on tullut uskoon. Evankelioivaa kirjallisuutta levitettiin. Kuljettiin kovaäänisten kanssa julistamassa kylillä evankeliumin sanaa. Painatettiin lehtinen ”Jeesus Kristus sinun puolestasi”. Käytiin tanssipaikoilla todistamassa. Joskus järjestäjät antoivat nuortenryhmille mahdollisuuden väliajalla laulaa ja kertoa uskosta. Noormarkusta Unto perheineen siirtyi Honkajoen seurakuntaan diakonin ja nuoriso-ohjaajan virkaa hoitamaan. Syntyi herätystä nuorten keskuudessa. Herra täytti nuoria Pyhällä Hengellä ja antoi armolahjoja.

Seurakuntatöistä Herra kutsui Unton avarammille työkentille. Tätä tarkoitusta varten Leväsjoelta Myllykummusta löytyikin tilat, mistä käsin nuorisoryhmät tekivät katutyötä kulkien pikkubussilla. Kirjallisuusevankeliointia varten hankittiin painokoneet. Järjestettiin jengi- ja katulähetyspäiviä. Joskus oltiin jopa kolme kertaa viikossa evankelioimassa.

Kun tehtiin katutyötä tuli tarve saada päihdetyön kuntoutuskoteja heille, jotka tahtovat vapautua riippuvuuksistaan ja vahvistua uudessa elämässä. Kuntoutusyksiköitä perustettiin Parkanoon, Nilsiään ja Längelmäelle.

Vuonna 1991 Unto siirtyi jo 1985 perustetun Lähetysapu ry:n toiminnanjohtajaksi. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2000 jatkaen puheenjohtajana. Lähetysavun tehtävissä työkenttä laajeni entisestään, kun ovet avatuivat Venäjälle ja Baltian maihin. Sydämellä olivat edelleen hylätyt lapset, nuoret ja myös vanhukset. Unto kertoi, että erään kerran Pitkärannan lastenkodin edustalle avustuskuorman kanssa tultaessa eräs nuori riensi kysymään Untolta toiko tämä heille ruokaa. Olihan sitä mukaan pakattu, niin että pian olikin maukas makkarakeitto valmista. Tapahtui myös niin, että lapset juoksivat Unton syliin. Hän saikin eräässä lastenkodissa nimen ”villapaitasetä” lasten saatua lämpimiä villapaitoja. Avustusmatkoilla Unto huomasi puutteita lasten- ja myös vanhainkotien tarpeissa, joihin hän pian puuttui ja järjesti huonekalu-, vuodevaate-, kenkä- ym. keräyksiä. Avustuskuormia toimitettiin vuosittain noin 25-40. Tämäkin auttamistyö jatkuu vielä tänä päivänä.

Unto kirjoitteli ja puhui ahkerasti kärsivien tarpeista. Hän uskoi vahvasti Jumalan sanan muuttavaan voimaan, olihan hän sen itsekin kokenut. Vielä tänäkin päivänä tapaa sellaisia, jotka aikoinaan ovat saaneet traktaatin tai kirjasen ja ovat tulleet uskoon ja sitten myös itse lähteneet palvelutehtäviin ja sanaa jakamaan.

Ensimmäinen Jeesus-Uutisia -lehti painettiin vuonna 1971. Lehden painatusta on viime vuosina jatkettu. Tuli tarvetta saada selkeä evankeliumin sana kristillisyydestä vieraantumisen tähden. Kyseisen lehden kuten Lähetysuutisia-lehdenkin päätoimittajana Unto toimi loppuun saakka. Hän oli aina hyvin iloinen kuullessaan, että ystävät olivat tilanneet lehteä jakeluun. Moni varmasti kiittää, että on saanut ajallaan etsikonaikana hyvän sanoman Jeesuksesta.

Nyt, kun Unto on poissa, tehtävämme on jatkaa tätä työtä. Voimme nyt tuoda kiitoksen Jumalalle siitä, että Hän antoi meille toimeliaan johtajan, joka viitoitti myös meille tietä. Maaliskuun alussa lähetyskodilla järjestettiin Israel-ilta ja sapattiateria, jonka Unto vielä johti. Lähetyskoti oli täynnä ystäviä. Tilaisuus oli ikääkuin ”jäähyväisateria”. On kuitenkin toivo ja usko jälleennäkemisestä. Kerran saamme nähdä edesmenneet. Silloin: ”... kanteleen soitto ei soimasta lakkaa hyvästi sanaa ei tunnetakaan...” Me olemme vielä matkalla.

Tiedustelin kerran Untolta tämän kertoessa elämästään, että minkälaisen kehoituksen hän nyt antaisi. Hän sanoi: ”Elämme vain kerran, eläkäämme niin että meidän ei tarvitse sitä katua”. Unto ei voinut olla tottelematta saamaansa taivaallista näkyä. ”Kilvoitellaan siksi ystävät loppuun saakka, ja toimitaan, että taivas olisi täynnä.” Unto kertoi Hilja-äidin ojentaneen kerran lapsiaan ja sanoneen, että taivaassa on pitkä pöytä ja jokaisen lapsen tulisi pitää huolen siitä, että hänen paikkansa ei jää tyhjäksi. Huolehditaan mekin siitä ja myös siitä ettei keneltäkään peittyisi, miksi Karitsa on kuollut ristillä.

Muistetaan rukouksin erityisesti Irmaa ja myös heidän lastensa perheitä. Irma on myös tehnyt pitkän päivätyön evankeliumin työssä miehensä rinnalla.

Paula Jokiniemi


AJANKOHTAISIA RUKOUSAIHEITA!

20200522-etusivu2.jpg

Kiitos teille ystävät kaikesta tuesta ja muistamisesta. Avustus- ja evankeliointityö on mennyt eteenpäin. Kirjoitamme teille jälleen tärkeimmistä asioistamme. Muistattehan jälleen meidän työtämme rukouksin!

1. Jeesus-Uutisia -lehden jakaminen ja painatus. Nyt on hyvä aika lähteä jakamaan evankeliumia. Työn aika on lyhyt. Kohta on yö, jolloin ei kukaan enää voi työtä tehdä. Muistetaan rukouksin, että lehdille löytyisi innokkaita jakajia. Evankeliumilla on kiire! Uusi painos on noin 4000 euroa. Viite 10511.

2. Avustuskuormat. Meiltä on pyydetty avustuskuormaa mm. Pärnuun ja Latviaan Muistetaan rukouksin, että saisimme avustuskuormat liikkeelle. Yhden avustuskuorman hinta on 1500 euroa. Viite 115011.

3. Lähetysuutisia-lehti. Lehteä voi tilata jakeluun. Muistetaan myöskin Lähetysuutisia-lehteä rukouksin, että evankeliumi menisi senkin kautta eteenpäin. Viite 11510.

4. Juoksevat menot. Muistathan myöskin rukouksin muita Lähetysavun menoja, mm. palkka-, vuokra-, sähkö-, postitus- ym kuluja.

6. Raamattukirjallisuus. Evankeliumilla Baltian maihin on kiire. Vieraat uskonnot ovat valloittaneet maaperää naapurikansojemmekin keskellä. Monilla ihmisillä ei ole mitään tietoa miten pelastutaan. Muistetaan rukouksin Baltian kansojen evankeliointia. Tukesi voit osoittaa viitteellä 10100.

7. Muistakaa myös minuakin rukouksin, että Herra antaisi uutta voimaa ja vahvistaisi tänä surun aikana.

Ps. tilisiirron voit halutessasi ladata tästä linkistä (Keräystilisiirto.pdf)

Irma Helin